sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Zucchine e pomodori

..eli kesäkurpitsaa ja tomaatteja. Italialaiset taitavat yksinkertaisen, mutta hyvän ruoan. Salaisuus on hyvälaatuisissa aineksista, jotka saadaan useasti omalta kasvimaalta. Suomalainen voi panostaa italialaiseen ruokaan ostamalla laadukasta oliiviöljyä ja kunnon parmesaania.
Hurahdin aglio et olioon, tuohon makean valkosipulin pastaan, joka on yksinkertaisuudessaan loistava (siitä lisää myöhemmin). Siitä lähti tiedonhankintaprosessi ja jouluna paketista ilmestyi Saku Tuomisen Basta! -kirja.

Oheinen resepti antipasti-osiosta.



Zucchine e pomodori
500 g pieniä kesäkurpitsoja
250 g kirsikkatomaatteja
1 valkosipulin kynsi
basilikaa
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Leikkaa kesäkurpitsat parin sentin paloiksi. Halkaise tomaatit.
Paista kesäkurpitsaa kokonaisen valkosipulinn kanssa paistinnpannulla, kunnes ne alkavat ruskistua.
Poista valkosipuli. Lisää tomaatit ja paista vielä viitisen minuuttia. Lisää päälle tuoretta basilikaa ja hieman oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Anna makujen tasaantua hetki ja nauti.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Kullankeltaiset sämpylät

Leipää tulee leivottua valitettavan harvoin. Aika ei tahdo riittää ja mielestäni leivän, ihan kuin pullankin, leipomisessa kiireetön tekeminen on paitsi miellyttävää myös tuottaa parhaan tuloksen. Etenkin taikinan vaivaamiseen täytyy nähdä vaivaa, jolloin tuntee käsissään, kuinka nesteestä, jauhoista ja hiivasta muodostuu leipätaikina. Se ei käy hetkessä ja minun onkin pitänyt opetella kellon kanssa: viisi minuuttia ahkeraa taikinan muokkausta. Taikina saa sitkon ja ilmavuutta.

Juustosämpylät
5 dl maitoa
50 g hiivaa
1 1/2 tl suolaa
2 dl juustoraastetta
10-12 dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

pinnalle juustoraastetta ja kananmuna voiteluun

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää suola, juustoraaste ja öljy. Lisäile vehnäjauhoja ja vaivaa taikinaksi.
Kohota taikina lämpimässä paikassa.
Leivo ensin tangoksi ja jaa tasaisesti paloiksi. Muotoile haluamaasi muotoon ja anna kohota pellillä kaksinkertaiseksi. 
Lämmitä uuni 225 C asteeseen. Voitele sämpylät kananmunalla ja ripottele päälle juustoraaste.
Paista 12-15 minuuttia.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Köyhän miehen kaviaari

Sen lisäksi että keittotaito on antanut maailmalle kaviaarin, on tietenkin olemassa myös kaviaarin jäljitelmiä. Venäjällä syödään myös "väärää kaviaaria", joka saattaa olla tehty sienistä, punajuuresta tai sillistä. Virossa tiedetään kesäkurpitsakaviaari, adjika. Ranskalaiset tuntevat tapenaden eli oliivikaviaarin.
Köyhän miehen kaviaarin olen oppinut tuntemaan nimellä baba ganoush. Dippi tulee Lähi-Idän maista, tosin sisältö saattaa vaihdella. Jossakin maassa annoksessa on tahinia, jossain puolestaan munakoiso on karkeampaa ja seassa on paahdettuja vihreitä paprikoita ja tomaattia. Kaikille yhteistä on paahdettu munakoiso ja oliiviöljy.
Kuva ei ole välttämättä kaikkein houkuttelevin, mutta dippi on todella hyvää esim. paahtoleivän kanssa.

Baba ganoush - käyhän miehen kaviaari
reilu annos

2 munakoisoa
1 rkl sitruunamehua
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1 tl paprikajauhetta
3 valkosipulia

Lämmitä uuni 225 C asteeseen.
Viillä tai töki munakoisoihin reikiä veitsellä ja laita pellille leivinpaperin päälle. Paahda uunissa 35-45 minuuttia.
Kaavi munakoison sisus lusikalla. Soseuta haarukalla tai sauvasekoittimella sileämmäksi. Murskaa valkosipulit veitsen lavalla litteämmäksi ja lisää kaikki loput ainekset munakoison joukkoon. Anna maustua jääkaapissa.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Muffinssit kanelilla ja ruskealla voilla

Smitten Kitchen-blogin kirjoittaja on suuri "poltetun voin" ystävä. Niin taidan olla minäkin, sillä ruskean voin maku on taivaallinen leivonnaisissa. Nämä muffarit löytyivät kyseisestä blogista ja ovat kyllä ihania. Jujuna on juuri tuo ruskea voi, jossa muffarit dipataan ennen sokeria ja kanelia.

Ruskea voi eli beurre noisette on sananmukaisesti käännettynä hasselpähkinävoita. Pähkinöiden kanssa yhteistä on ainoastaan väri ja pähkinään vivahtava maku. Leivonnaisiin, kuten kakkuihin ja kekseihin ruskea voi tuo tietynlaista kinuskista makua. Sen lisäksi ruskeaa voita käytetään kalan, kanan ja kasvisten kanssa antamaan sekä makua että rapeaa pintaa. Eräs kotikokki kertoi tehneensä vahingossa ruskeaa voita (voi jäi pannulle hieman liian pitkäksi aikaa), mutta päätti sitten kuitenkin paistaa pihvinsä siinä. Tulos oli erinomainen.

Alkuperäinen muffariohje täällä.
Kanelisokerikuorrutteiset muffinssit
10-16 kpl
Kuorrute:
1 1/2 dl sokeria
1 rkl kanelia
75 g voita

Muffinssit:
75 g voita
1 1/2 dl sokeria
1 kananmuna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
ripaus suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 1/3 dl piimää

Aloita kuorrutteesta ja sulata voi kattilassa. Anna porista keskilämmöllä, kunnes voi muuttuu ruskeaksi. Jäähdytä.

Laita uuni lämpenemään 175 C asteeseen. Sekoita lautasella sokeri ja kaneli.

Vatkaa muffinsseja varten sokeri ja voi yhteen. Sekoita kananmuna joukkoon. Yhdistä kuivat aineet ja lisää vuorotellen piimän kanssa taikinaan. Pyöräytä sekaisin.
Täytä muffinssivuoat lähes täyteen ja paista uunissa 12-14 minuuttia.

Kun sormesi kestävät, ota muffinssi, pyöräytä ensin ruskeassa voissa ja sitten sokeri-kaneliseoksessa. Anna jäähtyä ja nauti.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Hernerokka

... ja takaisin arkeen.
Kuten eräs kanssabloggaaja totesi, näin joulun ja uuden vuoden jälkeen on bloggaamiskrapula. Ruoan suunnitteluun (mitähän-sitä-söisi-vaihe) tai valmistamiseen (kokeillaas-näin-vaihe) ei riitä innostusta. Syödään kun syödä täytyy. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että jouluun on varauduttu riittävän ajoissa ja uutta vuottakin ajateltu jo ennen joulun pyhiä. Kaikki ruokainnostus on suunnattu joulunaikaan. Laitettu, valmistettu, etsitty reseptit, leivottu, paistettu, keitetty... Nyt ei jaksaisi edes ajatella ruokaa.

Meillä onkin syöty sitten ihan tavallista ruokaa, pääasiassa heitetty jotain kasaan kuten kinkkukiusausta tai lämpimiä voileipiä. Hyvä puoli uuvahdusvaiheessa on, että se menee ohi. Samalla voi olla armollinen itselleen ja todeta ykskantaan ettei sitä aina jaksa ja se on ihan ok. Samoin voi luottaa siihen, että uusia innoituksen aiheita tulee kyllä.

Uuden vuoden paikkeilla tein myös säilykepurkki-inventaarion. Meiltä löytyy kaapillinen säilykkeitä, lähinnä pahan päivän varalle. Joukossa on mm. erilaisia hedelmäsäilykkeitä, tomaattimurskaa ja -pyreetä, nötköttiä, lihapullapurkki ja stroganov, herkkusieniä, lohta ja sardiineja. Löytyy myös muutama pussipasta-ateria ja lasagnette. Olen nähnyt hyväksi pitää kaapissa myös popcornia, dippiainepussi, korppuja ja sitruunatahnaa. Tummaa suklaata leivontaan. Ylipäätään yritän pitää säilyvän, kuivamuonan kanssa varastot täysinä, jotta on aina jotain, josta voi raapaista aterian kokoon, ei pelkästään sähkökatkojen ym. varalta vaan myös vierasvaraa täytyy olla.

Koska nyt kiinnosti tehdä jotain perusperusruokaa ja kuivamuonakaapin inventaariossa löytyi kuivaherneitä, tein pitkästä aikaa hernekeittoa. Minulle lapsuudessa hernekeitto oli purkista tehtyä keittoa, kunnes puoliso opetti tekemään "oikeaa" hernekeittoa. Eikä se ole vaikeaa. Kuivat herneet laitetaan edellisenä päivänä likoamaan ja seuraavana päivänä keitetään pari tuntia kypsäksi. Lihana voi käyttää porsaan lapaa tai savupotkaa tai vaikkapa sianlihasäilykettä, joka nötköttinäkin tunnetaan. Joka tapauksessa sianliha tuo keittoon hieman rasvaisuutta ja savupotka myös savunmakua. Teen yleensä ison satsin, sillä hernerokka säilyy hyvin pakastettuna; sen rakenne ei pahemmin muutu pakastimessa.

Hernettä on Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa nimitetty pavuksi. Herne syrjäyttikin härkäpavun viljelyn ja peri tältä nimen. Näinollen näillä alueilla saatetaan vieläkin syödä papusoppaa tai papuruokaa. Pohjois-Hämeessä herneen nimitys on ollut rista (sanasta riista), joka on tarkoittanut metsästettävän eläimen ohella myös varallisuutta ja viljaa. Ristasoppaa siis.

Sana rokka tulee puolestaan idästä. Se on merkinnyt hernettä tai papua ja ylipäätään keittoa. Karjalassa hernerokka on ollut tärkeä pitoruoka etenkin häissä (mm. huomenlahjarokka), mutta suurinosa tietänee hernekeiton laskiaisruokana. Kun Suomi oli katolinen maa, laskiaisena laskeuduttiin paastoon syömällä tuhdisti: siansorkilla höystettyä hernekeittoa. Samoin katolisena aikana paastottiin joka perjantai, jolloin torstaina syötiin siitäkin edestä. Näin vakiintui torstain hernekeittopäivä.

Hernekeitto
Iso kattilallinen
500 g kuivattuja herneitä
3 l vettä
3 porkkanaa
(1 sipuli)
1 prk (400 g) sian- ja naudanlihasäilykettä tai 800 g possunlihaa (potkaa, lapaa, keittolihaa tms)
suolaa
rouhittua pippuria
meiramia
sinappia

Edellisenä päivänä: laita herneet suureen kattilaan ja kaada päälle vesi. Anna liota yön yli.
Seuraavana päivänä: Laita kattila liedelle, lisää suola ja laita porisemaan pariksi tunniksi. Kuori pinnalle kertyvä vaahto pois. Kuori ja pilko porkkana (silppua sipuli), kuutioi lihasäilykkeen liha ja lisää kaikki keittoon. Anna hautua vielä puolisen tuntia, jotta porkkanat kypsyvät. Mausta.

Jos käytät (luullista) possunlihaa, laita liha kiehumaan herneiden kanssa heti alussa ja parin tunnin kuluttua ota liha kattilasta, pilko ja lisää lopussa keittoon.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Vaniljarisotto mansikka- ja kuohuviinikompotin kera

Hieman fiinimpi aloitus vuodelle.

Saimme lahjaksi kuohuviinipullon. Se oli kuivaa, espanjalaista cavaa, jota ennen vanhaan on sanottu espanjalaiseksi samppanjaksi, kunnes ranskalaiset suojasivat samppanja-nimikkeen. Taitoimme kuivaa makua tekemällä Bellinit; lisäämällä ensin lasiin persikkasosetta ja ripaus sokeria, sitten kuohuviiniä. Italialainen klassikko Venetsiasta.

Kysymys kuuluu: mitä muuta voi tehdä kuohuviinillä kuin juoda? Pikainen etsintä keittokirjoista ja internetistä valaisi asiaa; kuohuviiniä voi käyttää myös ruoanlaitossa, joissain tapauksissa suolaisissa ruoissa, mutta yleisimmin jälkiruoissa.
Resepteistä valituksi pääsi kermainen, makea risotto, johon tuli mansikkakompotti. Kompotti tarkoittaa hilloketta, jossa hedelmät ovat kokonaisina tai lohkoina. Usein se sisältää myös nestettä, sokeria ja mausteita, jotka sitten keitetään siirapiksi. Tässä reseptissä kuohuviini on siirappiosuudessa ruusuveden kanssa antamassa makua.

Vaniljarisotto mansikka- ja kuohuviinikompotin kera
4:lle

Risotto:
2 dl kuohukermaa
3 dl (täys)maitoa
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
25 g voita
1 dl risottoriisiä (esim. arborio)
4 tl fariinisokeria

Kompotti:
1 dl kuohuviiniä
1/2 rkl ruusuvettä
3/4 dl sokeria
mansikoita

Kompotti: Keitä kuohuviini, ruusuvesi ja sokeri. Anna porista viitisen minuuttia tai kunnes seoksesta muodostuu siirappia. Lisää mansikat ja anna jäähtyä.


Risotto: Lämmitä kerma, maito, sokeri ja vaniljasokeri kattilassa mutta älä anna kiehua.
Sulata voi toisessa kattilassa ja lisää riisi. Hämmennä muutaman minuutin ajan, jotta riisit muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää kermaseosta riisiin kauhallinen kerrallaan; anna nesteen imeytyä joka kerralla. Risotto vaatii siis hellan ääressä hämmentelyä ja tähän menee n. 20 minuuttia. Jos tuntuu, että riisi ei ole vielä kypsynyt, lisää hieman maitoa.
Jaa risotto uuninkestäviin annosvuokiin ja ripottele kunkin päälle noin teelusikallinen fariinisokeria. Käytä vuoat grillivastuksen alla uunissa pari minuuttia, jotta sokeri karamelisoituu.

Tarjoile kompotin kera.