sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Nuggetit

Tämä resepti, tai itse asiassa aihe/aine itsessään, herättää paljon tunteita. Saattaa olla, että kaikki tämä liittyy siihen, kuinka jo pienenä sain hyvää grillattua kanaa kotona ja mummolassa. Sellaista kanaa olen löytänyt tästä kaupungista vain yhdestä paikasta. Hassua, miten grillauksessa käytettävät mausteet vaikuttavat niin paljon. Tai sitten on kyse luomummasta kanasta. Kuinkahan paljon luomukananliha maistuu erilaiselta kuin tehotuotettu?

Kananuggeteja olen hankkinut useimmiten kaupasta ja ne, no, menettelevät. Toisessa ääripäässä on yli kymmenen vuotta sitten nauttimani KFC-kana, rapeakuorinen, meheväsisältöinen nuggetti, jota vieläkin muistelen hartaudella. Valitettavasti edellämainittua pikaruokaketju löytyy ulkomailta (kauempaa kuin naapurimaamme), joten herkuttelut ovat jääneet huomattavan vähälle.

Mutta eipä hätää. Kyllä kotikeittiössäkin osataan. Oheinen resepti on kirjasta Broileriherkut - 50 herkullista broilerireseptiä. Tekemistähän tässä on, mutta tarvitaan vain hiukan esivalmisteluja, järjestelmällisyyttä ja ripeyttä. Juju tässä on kanan esikeittäminen, jolloin kanasta tulee pehmeää ja pinta puolestaa paistetaan rapeaksi pannulla.

Maissihiutalenuggetit
Neljälle

500 g broilerin rintafileetä
2 l maissihiutaleita
2 tl leivinjauhetta
suolaa ja pippuria
3 munaa
1 dl maissijauhoa
öljyä paistamiseen







Murskaa maissihiutaleet monitoimikoneessa tai perunasurvimella hienoksi yhdessä leivinjauheen, suolan ja pippurin kanssa. Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa. Laita maissijauho erilliselle lautaselle. Paloittele broilerin rintafileet suupaloiksi.

Keitä broilerinpalat suolalla maustetussa vedessä 5-6 minuuttia. Kääntele ne sitten maissijauhossa, munassa ja lopuksi maissihiutaleissa.

Kuumenna reilu annos öljyä paistinpannussa tai kattilassa. Kypsennä broilerinpalat kullanruskeiksi. Älä ahda pannulle liian monta nuggettia kerrallaan. Valuta nuggetit paperin päällä.

Tarjoa kasvisten ja aiolin eli valkosipulimajoneesin kanssa.


*****
Kananuggeteista tuli kohtuullisen mehevät, rapeutta oli. Söimme näitä tuoreiden kasvisten kanssa ja lisäsimme ketsuppia ja majoneesia. Seuraavalla kerralla taidan laittaa näihin kuitenkin enemmän mausteita; suolaa laitoin liian vähän ja pippuri ei antanut tarpeeksi makua. Laitan tähän vielä vinkin toiseen samanlaiseen reseptiin, Pastanjauhantaa-blogiin: KFC-friteerattu kananfile.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Hillokokeilu

Yhteishyvä muisti taas ruokavinkeillä. Lärpäkkeestä löytyi heti mielenkiintoinen kokeiltava, kesäkurpitsa-omenamarmeladi. En ole ennen laittanutkaan kesäkurpitsaa ihan tähän tapaan eli kokeiltavahan se oli. Kotimaiset kurpitsat ovat juuri nyt kaupoissa, mutta kotimaisia omppoja ei ihan vielä saa.
Tulos oli hyvä. Sitruuna on tuolla määrällä kyllä hallitseva maku, muttei loppujen lopuksi liian voimakas. Omena jää varjoon, vaikka yritin löytää mahdollisimman happamia, kirpeähköjä omenoita. Käsittääkseni kilo kesäkurpitsaa ja omenaa riittää hyvin suhteessa sokeriin eli sitruunan määrää voi vähentää.


Kesäkurpitsa-omenamarmeladi
500 g kesäkurpitsaa
500 g omenaa
1 dl vettä 
250 g sitruunaa (yksi iso tai kaksi pientä) 
1 paketti (330 g) hillo-marmeladisokeria

Pese ja kuori kesäkurpitsat. Älä jätä vihreää kuorta mukaan, muuten hillosta ei tule keltaista. Halkaise ja poista pehmeä sisus. Pilko kesäkurpitsat kattilaan. 
Kuori ja halkaise omenat. Poista kanta ja siemenkota. Paloittele omenat kattilaan. 
Keitä ainekset pienessä vesimäärässä kypsiksi noin 15 minuuttia. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. 
Pese sitruunat huolellisesti. Raasta kuoret hienolla terällä, purista mehut ja lisää sekä raaste ja mehu kesäkurpitsaseoksen joukkoon. Lisää sokeri ja kuumenna kiehuvaksi.
Keitä 5 minuuttia välillä sekoittaen. Kaada seos puhtaisiin ja kuumennettuihin purkkeihin. Sulje ja säilytä viileässä.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Sitruunatorttu

Tässä on toinen resepti maan mainiolta tädiltämme. Yksinkertainen sitruunatorttu on helppo tehdä ja sitruunaa lukuunottamatta ainekset löytyvät hyvin kaapista. Tähän ei välttämättä tarvita edes sitä sitruunaa jos vain löytyy sitruunamehua (sitä kaupan sitruunanmuotoisessa putelissa olevaa). Jos puolestaan löytyy sitruunatahnaa (lemon curd), niin sen voi levittää kiisselin sijasta.



Sitruunatorttu
Pohja:
2 munaa
3/4 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
100 g voita sulatettuna
1/2 tl leivinjauhetta

Kiisseli:
2 dl vettä
1 1/4 dl sokeria
2 munaa
2 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
4 rkl sitruunamehua
1 tl raastettua sitruunan kuorta (+ koristeluun)
25 g voita

Voitele ja jauhota piirakkavuoka korppujauheella. Laita uuni lämpenemään 175 C asteeseen.
Vaahdota munat ja sokeri. Lisää vehnäjuhot, leivinjauhe ja voisula ja sekoita kevyesti. Kaada vuokaan ja paista uunissa 15-20 minuuttia.

Pese sitruuna ja raasta kuori. Sekoita kattilassa vesi, sokeri, munat, maissitärkkelys ja sitruunamehu.
Kuumenna ja hämmennä kunnes kiisseli sakenee. Ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon raastettu sitruunan kuori ja voi. Sekoita tasaiseksi. Kaada pohjan päälle.
Jäähdytä jääkaapissa n. 2 tuntia.

Koristele sitruunankuoriraasteella ja tarjoa kermavaahdon kera.

Leipäressu keskisuomalaiseen tapaan.

Leipä on luultavasti yksi maailman vanhimmista ruoista. Aina on osattu tehdä leipää ja joka kulttuurissa on keksitty käyttöä myös ylijääneelle leivälle. Tästä hyvinä esimerkkeinä on vaikkapa leipävanukkaat, salaatit joihin käytetään leipää (Lähi-Idän fatoush ja Italian panzanella), keitot joihin käytetään leipää (alunperin espanjalaiseen gazpachoon käytettiin leipää) ja niin edelleen. Suomalaisessa ruokakulttuurissa lähinnä tulee mieleen leipäressu.

Leipäressun tekotapoja näyttää olevan useita. Jossain päin leivistä on keitetty puuro, veteen tai maitoon, jossain paistettu pannulla tai uunissa. Joskus keitokseen on yhdistetty puolukoita ja sokeria, joskus taas suolaa. Onpa nähty reseptikin, jossa ruisleipä keitetään puolukoiden kanssa ja maustetaan kanelilla ja siirapilla. Porin seudulla leipäressu on leipäkeitto. Tämä meidän reseptimme on kuitenkin eri maata.

Saimme tämän reseptin eräältä tädiltämme, joka aikanaan muutti Keski-Suomeen ja opetteli myös uuden kotipaikan ruokakulttuuria. Hänen leipäressunsa poikkeaa edellämainituista, sillä tähän paistetaan possunlihaa ja haudutellaan se kypsäksi. Ehkäpä tämä on leipäressu keskisuomalaiseen tapaan. Kuva ei välttämättä ole kovin houkutteleva, mutta voin taata, että maku on!



Leipäressu keskisuomalaiseen tapaan

300 g possun lihaa, suikaletta tms.
600 g ruisleipää (siis kaksinkertainen määrä lihaan verrattuna)
n. 50 g voita
suolaa
ripaus pippuria

Ruskista possunliha pienessä määrässä voita ja hauduta kypsäksi puolisen tuntia. Tällä välin leikkaa ruisleipä kuutioiksi. 
Kun liha on pehmeää ja kypsää, lisää mausteet ja voi. Lisää lämpöä ja anna voin sulaa. Heitä ruisleipäkuutiot pannulle ja sekoita ahkerasti. Ruisleipien pitäisi paahtua ja saada rapeaa pintaa. Jos tuntuu, että seos kuivahtaa, lisää tilkka vettä.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Earl Grey

Meillä kuluu paljon teetä. Siis minulla kuluu. Muistelin juuri, että viime talvena oli päivä, jolloin taisin juoda lähemmäs kaksi litraa teetä. Se oli jo paljon se.

Teen juontia aloittelin 14 vuotiaana kaveriporukassa. Teelaatuja oli tarjolla pari kolme ja niistä valitsin vadelmateen, sillä pidän vadelmasta. Näin jälkikäteen ajateltuna valinta ei ollut paras mahdollinen, sillä vadelma teenä menettelee joten kuten. Myöhemmin Lontoon tuliaisina toin kotiin English Breakfast -teetä (Ahmad Tea). Siitä tulikin ehdoton suosikkini moneksi vuodeksi. Se on mustaa teetä, täyteläistä ja miltei maltaista ja nimensä mukaan hyvä päivän aloitukseen.
Nykyinen suosikkini on assam-tee. Sitä käytetään makunsa vuoksi aamiaisteelaatuihin kuten edellä mainittuun English Breakfastiin. Se on vahvaa, pehmeää ja maltaista.

Pidän siis mustista teelaaduista, maustetuistakin. Valkoinen tee ei ole vielä napannut, mutta vihreää teetä tulee kokeiltua ajoittain. Hyllyyn on päätynyt mm. pu'ehr-teetä ja kiinalaista gunpowder-teetä.  Mutta näistä joskus myöhemmin.



Paikallisesta luomukaupasta löytyi Aged Earl Grey-pussitee (Numi Tea). Siinä assam-tee kohtaa aidon bergamottikasvin, tuon sitrushedelmiin kuuluvan maustekasvin. Bergamotti tulvahtikin vahvasti nenään pussia avatessani, mutta hauduttelun jälkeen (5 minuuttia), maku oli mukavan mausteinen, ei kuitenkaan liikaa. Tämän teen ottaisin iltapäiväteeksi, nautittavaksi hyvässä seurassa ja jonkin maultaan kevyen kanssa, jotta bergamotin aromi maistuu.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Rapuleivät

Vanhassa vara parempi. Tämä ohje on 90-luvun alusta. Se on pitänyt pintansa koulun keittokirjan välissä ja muistuttelee olemassaolostaan tippumalla sieltä silloin tällöin. Joka kerta siitä tulee hyvä mieli, sillä puoliso teki näitä leipiä pienessä opiskeluasunnossaan meille kun seurustelimme.





Kuorrutetut katkarapuleivät
4 paahtoleipää
200 g katkarapuja
(tilliä)

Kuorrutus:
150 g juustoraastetta
2 munaa
1 valkosipulin kynsi

Laita uuni kuumenemaan 250 C asteeseen.
Sulata katkaravut, jos käytät pakastetta (ja sekoita joukkoon tilli). Paahda ja voitele leivät. Jaa katkaravut leiville.
Vatkaa munat kevyesti ja lisää juustoraaste. Raasta tai purista valkosipulin kynsi mukaan. Levitä seos leiville. Kuorruta uunissa noin 10 minuuttia, kunnes leivät ovat kullankeltaisia.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Mansikka tatin

Niinkuin osa loistavista klassikoista, myös tarte tatin on syntynyt vahingossa. Omenat paahtuivat sokerissa liian kauan ja kakku piti pelastaa jollakin tapaa tai omenat vaihtoivat kiireessä paikkaa taikinan kanssa. Historia ei kerro tarkalleen kuinka kävi, mutta tekijöinä olivat Tatinin sisarukset Ranskassa. Kakku kuitenkin sai suuren suosion ja on levinnyt ympäri maailmaa. Lieneeköhän suomalainen keikauskakku saanut ideansa myös Tatinien tortusta.

Tarte tatin on perinteisesti tehty omenoista paahtamalla ne sokerissa ja kietomalla ne taikinan alle. Kun torttu on paistettu, se humpsautetaan ympäri ja niin on karamelisoitunut kakku valmiina syötäväksi. Tortun voi tehdä myös muista aineksista. Alunperin aioin hillota loput mansikat ja raparperit, mutta ne päätyivätkin torttuun ja hoitivat homman oikein hyvin. Tortun reuna paahtui lähes kinuskisen rapeaksi ja marjat olivat täyteläisen makuisia.



Mansikka tatin
1 litra mansikoita
1/2 litraa raparperia
1 dl sokeria, kukkurainen
50 g voita
murotaikina

Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen. Kuutioi voi uuni- tai piirakkavuokaan ja lisää sokeri. Laita vuoka uuniin ja anna voin sulaa. Sekoita voi ja sokeri sekaisin.
Laita mansikat ja raparperit voi-sokeriseokseen ja kauli murotaikina vuoan muotoiseksi. Aseta murotaikina marjojen päälle ja työnnä reunat tiiviisti reunaa vasten, jotta marjat ovat ikäänkuin hupussa vuoassa.
Paista n. 35 minuuttia. Anna vetäytyä vuoassaan noin vartin verran ennen kumoamista. Laita tarjoilulautanen vuoan päälle ylösalaisin ja keikauta kakku ympäri.
Tarjoile jäätelön kera.

Chilisatoa

Muutama viikko sitten saimme Riikkiksen chilikasvista satoa. Chileille ei ollut juuri silloin suurempaa käyttöä, joten keittelin niille etikkaliemen ja säilöin jääkaappiin maustumaan. Ohje oli isommalle määrälle, joten jouduin muokkaamaan sitä pien... no, seitsemälle chilille. Ohjeessa myös lupailtiin, kuinka hyviä chilit ovat leivän päällä ja lisukkeena.

Eikun kokeilemaan. Etikkachilit saivat muhia jääkaapissa ja parin viikon jälkeen jännitys tiivistyi, millaista makua saisimme maistaa. Saisiko paahtoleipä uuden kaverin?

Ei saanut, ei. Ensimmäisenä vastaan puski etikka niin hajuna kuin makunakin ja sitten hiki kihosi otsalle ja kieltä poltti. Muu ruoka ei maistunut miltään chilin palasen jälkeen.

On vaikea arvioida, että onnistuiko kokeilu vai ei. Toisaalta pidän hyvänä, että tulisuutta löytyi ja voisinkin kuvitella käyttäväni näitä sitten ruoanlaitossa yhtenä ainesosana. Toisaalta etikka oli liikaa makunystyröille, vaikka sitä yritin pehmentää sokerilla: laitoin siis reilummin sokeria kuin ohje edellytti. Etikkaan säilöminen ei siis taida olla meikäläisen makuu ja osaankin sitä seuraavalla kerralla varoa.

Onkohan englantilaisilla jokin viehtymys viinietikkaan (fish and chips, salt & vinegar-sipsit..)? Ohje on nimittäin Jamie Oliverin.



Etikkachilit
600 g vihreitä chilejä
15 mustapippurimarjaa
5 laakerinlehteä
2 rkl korianterinsiemeniä
5 tl suolaa
6 rkl sokeria (reilut lusikalliset)
1 l valkoviinietikkaa

Tee chilien reunaan viilto ja kaavi siemenet pois pikkulusikalla. Kaada chilien päälle kiehuvaa vettä, anna seistä viisi minuuttia ja valuta sitten vesi pois, jotta loputkin siemenet irtoavat.
Laita säilöntäpurkkiin mustapippurit, laakerinlehdet, korianterinsiemenet, chilit ja suola.
Mittaa kattilaan etikka ja sokeri ja lämmitä kunnes sokerion täysin sulanut. Kaada lämmin liemi purkkiin. Anna jäähtyä ja sulje purkki sen jälkeen.
Anna maustua jääkaapissa vähintään kaksi viikkoa ennen käyttöä. Chilit säilyvät jääkaapissa nelisen kuukautta.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Klassikko

Joskus sitä tarvitsee tuhdin aamupalan. Siis rasvaa ja suolaa heti kukonlaulun aikaan, mielellään tuoreen lehden ja mehun kanssa.
Tähän tarpeeseen vastaa hyvin pekoni ja munat. Bacon and eggs, tuo Brittein saarilta peräisin oleva herkku, on monen ravintolan aamupalavalikoimissa. Sen kaverina voidaan syödä myös muita paistettuja ruokia, kuten makkaroita ja tomaatteja tai vaikkapa herkkusieniä, papuja ja verimakkaraa (black pudding)... Kuulostaa runsaalta tällainen full breakfast. Itse en ole päässyt testaamaan ihan näin tuhtia aamiaista, mutta Englannissa ollessani perheen äiti teki joskus päivälliseksi pekonia ja munia papujen ja paahtoleivän kanssa. Samoin lapsuudessa joskus herkuteltiin viikonloppuisin; siihen aikaan vielä käytettiin voita ja kaikki käristettiin kunnolla. Aamun pekonipläjäykseen en kuitenkaan lisäisi voita; pekoni paistuu hyvin omassa rasvassaan. Ihana aloittaa päivä näin!






Pekoni ja aurinkoinen paahtoleipä

pekonia
kananmuna
paahtoleipää

Voitele paahtoleipäviipale. Irrota muotilla tai juomalasilla viipaleen keskeltä pyöreä pala tai muotoile veitsellä vaikka sydän.
Kuumenna paistinpannu. Paista pekonit ja siirrä lautaselle odottamaan. Laita paahtoleipä pannulle voipuoli alaspäin ja lisää muna viipaleen keskelle reikään. Pienennä lämpöä. Leipä on valmis kun muna on hyytynyt.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Viimeiset marjat pakasteesta ulos

Ihan pian päästään sulattamaan pakastin. Uusia mansikoita jo saatiin sinne ja viimeiset vanhat otin työn alle eilen. Niistä tulee nektaria tulee ja pari hillopurkkia.

Kun olin lapsi, kesää rytmitti marjakausi. Mansikat ostettiin torilta, perattiin ja laitettiin pakkaseen. Käytiin mustikassa ja puolukassa. Mustikatkin menivät pääosin pakkaseen ja osasta tehtiin pullaista mustikkapiirakkaa. Puolukat menivät hilloksi ja tuorejuomaksi ja ylimääräiset myytiin. Mutta mustaviinimarjat saivat erilaisen käsittelyn.

Isoäidilläni oli mehumaija ja sillä tehtiin marjamehua. Mehun tekemisessä oli omat jännitysmomenttinsa; maija oli kuuma ja mehuletku hauskalla vempeleellä kiinni. Ympärillä hääri koko lähisuku neuvotellen milloin marjat ovat höyrystyneet tarpeeksi ja antaneet mehunsa ja milloin ryhdytään pullottamaan. Pienen väen oli varottava kuumaa kattilatornia ja steriloituja pulloja. Mehua tehtiin hartaudella - ja kyllä tuli hyvää! Talvella oli ihana hörppiä kuumaa mehua, tuota flunssalääkettä, pulkkamäen jälkeen.

Meillä mehumaijaa ei ole eikä varmaan tulekaan. Mehujen keitto ei ole ollut repertuaarissa ikinä, mutta ilman mehumaijaa ja höyrystämistä mehun teko on yllättävän helppoa. Marjoista olen kokeillut vasta mustikoita ja viinimarjoja, mutta myös mansikat kiinnostaisivat. Mansikka on upean makuinen mehuissa.



Nektari
2 l marjoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 l vettä
(1/2 dl sitruunamehua)

Laita marjat, sokeri ja vesi kattilaan ja kiehauta. (Lisää sitruunamehu.) Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä. Siivilöi marjat, painele niitä siivilässä tai purista harson läpi ja pullota mehu.

Mehun voi myös pakastaa jäähtyneenä. Jätä laajenemisvara!


lauantai 9. heinäkuuta 2011

Matkasalaatti

Pari vuotta sitten piti nyhjäistä tyhjästä syötävää ensin vieraille ja vähän myöhemmin matkalle. Kun kaapissa on sitä ja tätä ja joskus ihan muuta, niin aivonystyröitä täytyy hieroa ahkerasti. Hyvää mielikuvitusta tarvitaan. Tällä kertaa onni oli myötä ja syntyi hyvänmakuinen salaatti, jota voi vielä kehitellä eteenpäin. Tässäkin maustaa voi oman maun mukaan ja heittää mukaan salaatinlehtiä, tomaattia, ruohosipulia tai tilliä tai...



Lohisalaatti vaivatta
uusia perunoita
sipuli
purkkilohta
kurkkua
herneitä
majoneesia
sitruunapippuria

Keitä uudet perunat ja lisää sipuli kuorineen perunoiden joukkoon n. 10 minuuttia ennen perunoiden kypsymistä. Anna jäähtyä.
Lohko perunat pienemmiksi paloiksi. Silppua keitetty sipuli.
Valuta purkkilohi. Pieni kurkku kuutioiksi.
Lisää kaikki ainekset yhteen ja mausta majoneesilla ja sitruunapippurilla.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Matkalla

Amalfin sitruunat ovat aloittaneet lomailun. Pitkälle ei ole menty vaan vuokrattu mökki lähitienoolta. Kun kaupat ovat vähän kauempana, mökkeilyyn pitää varata helppoa ruokaa. Tänä vuonna matkaan lähti vihanneksia ja nuudelia ja testasimme samalla kaupan wokkikastikkeen. Tulossa on myös salaattia, josta ruoantekijä sai kannustavia kommentteja viime vuonna. Mutta tässä siis wokatut nuudelit, eli kotoisammin nuudelihässäkkä.



Nuudelihässäkkä
Kasviksia maun mukaan, esim. parsakaalia, porkkanaa, pinaattia
1 prk vesikastanjoita
Munanuudelia
Öljyä
Kaupan kastikepussi x 2 (Blue Dragonin Sweet chili and garlic)

Huuhtele ja pilko parsakaali, kuori porkkanat ja viipaloi, huuhtele pinaatti. Valuta vesikastanjat.
Keitä parsakaalia ja porkkanoita muutama minuutti kiehuvassa vedessä pehmeämmiksi. Valuta ja heitä pannulle öljyyn paistumaan. Lisää vesikastanjat ja pinaatti.
Keitä nuudelit lähes kypsiksi ja lisää pannulle.
Lisää kastike ja sekoittele kaikki yhteen. Paista vielä pari minuuttia.


*****
Jos olisimme kotona, korvaisin kaupan wokkikastikkeen paistamalla ensin reilusti valkosipulia ja lisäämällä lopuksi makeaa chilikastiketta.
Ylipäätään nuudelihässäkän nimen alle voi tehdä jos jonkinmoisen aterian. Meillä siinä on ollut vuosien varrella esim käristyslihaa tai kanaa, oikeita wokkivihanneksia tai mitä nyt kaapista löytyy. Joskus on käytetty enemmänkin mausteita, joskus on pitänyt riittää suola ja pippuri. Yhteistä on ollut vain ne esikeitetyt nuudelit, jotka heitetään viimeiseksi pannulle imemään vähän mausteita itseensä.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Aamu ojennukseen

Tämä ruoanlaiton tuote on yksi suosikeistani. Se on muunneltava, maittava, siitä tulee paljon ja se tuottaa iloa myös muulle perheelle. Tästä saa niin makean tai terveellisen kuin vain haluaa. Se on, voilá, mysli!


Mysli
4 dl suuria kaurahiutaleita
2 dl kaurahiutaleita
2 dl ruishiutaleita
1 dl kuorittuja manteleita
1/2 dl pellavansiemeniä
125 g pekaanipähkinöitä
ripaus kanelia

Kastike:
1/2 dl öljyä
1/2 dl vettä
1/2 dl muscovadosokeria
1/2 dl vaaleaa siirappia
2 rkl omenasosetta

400 g kuivattuja hedelmiä
1/2 dl rusinoita

Sekoita myslin ainekset kulhossa. Sekoita kastikkeen ainekset yhteen ja sekoita myslin joukkoon. Kaada seos uunipellille ja tasoita pinta. Paahda uunissa 150 C asteessa noin tunti tai kunnes mysli paahtuun kauniin ruskeaksi. Sekoita mysliä paistamisen aikana parisen kertaa.
Ota mysli pois uunista ja sekoita joukkoon kuivatut hedelmät ja rusinat. Anna jäähtyä kunnolla.

*****
Eri sortin hiutaleita voi laittaa vaikka 12 dl yhteensä. Sitten voi lisätä leseitä ja siemeniä (auringonkukan, hampun, kurpitsan, unikon...), pähkinöitä oman mielen mukaan (pistaaseja, saksanpähkinöitä, cashewpähkinöitä, maapähkinöitä...) ja 500 g kuivattuja hedelmiä. Sekaan voi heittää mausteita esim kanelia, pomeranssia, vaniljaa. Kastikkeen makeutuksen voi hoitaa vaikka fariinisokerilla, siirapilla tai hunajalla. Mahdollisuuksia on valtavasti.