torstai 30. kesäkuuta 2011

Sitruunakana

Nigella kokkasi aikanaan sitruunaista kanaa. Minäkin kokeilin, mutten innostunut kuorineen laitettavista sitruunoista. Tässä viritelty versio. Tällä kertaa maku oli kohdillaan ja sitruuna toi mukavaa happamuutta ruokaan eikä tuntunut kitkerältä. Meillä kaikki eivät innostu valkosipulista niin paljon kuin minä, joten minimoin niiden määrän.



Sitruunakana

3 kanankoipea (ainakin)
5 valkosipulin kynttä tai enemmän, ei kuorita!
1 sitruuna
1 1/2 dl vettä, valkoviiniä, kanalientä tms.
timjamia
suolaa

Lämmitä uuni 150 C asteeseen. Jos haluat, paloittele kanankoivet. Kuori sitruuna ja paloittele hedelmäliha isoiksi viipaleiksi. Laita kananpalat, kuorimattomat valkosipulit ja sitruunan viipaleet vuokaan. Lisää neste ja päälle timjamia ja suolaa. Peitä vuoka kannella tai foliolla ja anna hautua uunissa 2-2,5 tuntia.
Ota vuoka pois uunista, poista kansi tai folio ja nosta uunin lämpö 200 C asteeseen. Paista kanoja vielä 30-45 minuuttia, jotta nahka saa kauniin värin.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Peruskauraa

Maitojuoman päivämäärä tuli vastaan. Ei hyvä. Ratkaisu meillä on perinteisesti ollut pannari. Se on helppo tehdä, ainekset löytyy kaapista ja koko perhe tykkää. Tähän pannariin tuli mukaan myös kaurahiutaleita ja uunipellille heitin ensin voita sulamaan, sitäkin kun löytyi mukava jämäpala kaapista.



Peruspannari
8 dl maitoa
2 munaa
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
voita

Sekoita maitoon muut ainekset (paitsi voi) annetussa järjestyksessä. Vatkaa tasaiseksi. Jos mahdollista, anna taikinan turvota vartin verran.
Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen. Vuoraa reunallinen uunipelti leivinpaperilla ja uunin lämmettyä sulata voi siinä. Kaada taikina pellille voin joukkoon ja kypsennä n. 30 minuuttia.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Sitruunaleipä

Glorian Ruoka & viini -lehdessä oli muutama numero sitten sitruunaleivän ohje. Ajatus sitruunasta leivässä oli minulle uusi, vaikka kaupasta saa nykyään porkkanalla ja yrteillä maustettuja leipiä. Sen lisäksi valmistustapa oli hieman erikoisempi: leivän kohotusta tuskin tulee tehtyä jääkaapissa. Vaikka leipomieni leipien laatu vaihtelee tiiviistä hyvin onnistuneeseen, tämä onnistui. Hyvin kohosi epäilystä huolimatta ja maku oli loistava!


Sitruunaleipä
Illalla:
7-8 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
1/2 pss kuivahiivaa
2 1/2 dl vettä
1 dl maustamatonta jogurttia
1/2 dl (oliivi)öljyä

Seuraavana päivänä:
1 sitruunan kuori
vehnäjauhoja

Illalla: 
Sekoita jauhot, suola ja hiiva kulhossa. Lisää kädenlämpöinen (kuivahiivassa 42 C astetta!) vesi, jogurtti ja öljy. Voitele kädet tilkalla öljyä ja vaivaa n. 20 min. Taikina saa jäädä hieman löysäksi, joten lisää tarpeen mukaan jauhoja tai nestettä.
Laita taikina kannelliseen öljyttyyn astiaan ja anna kohota jääkaapissa vähintään yön yli.

Seuraavana päivänä:
Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja painele se levyksi. Raasta sitruunan kuori suht tasaisesti taikinalevyn päälle. Taittele levy pitkittäin ja poikittain. Leikkaa taikina kahtia ja pyöritä leiviksi.
Kohota leipiä liinan alla vähintään tunti jotta leivät kohoavat kaksinkertaisiksi.
Lämmitä uuni 225 C asteeseen. Kun laitat leivät paistumaan, heitä kuuman uunin pohjalle 1/2 -1 dl vettä, jotta leipiin tulee rapea kuori.
Paista n. 20-25 minuuttia.

*****
Mainittakoon, että tätä tuli leivottua jo parisen viikkoa sitten ja laitettua osa leivistä pakkaseen. Sulatuksen jälkeen (nyt juhannuksena) maku on edelleen raikas ja syvempi kuin vastaleivottuna. Nam!

Juhannus on meillä herttainen

Kesä on jäätelön sesonkiaikaa. Meilläkin sitä syödään hyvällä halulla. Vaikka kulutuksen alla on viime aikoina ollut kaupan pakkaukset, mikään ei voita itsetehtyä jäätelöä. Jäätelömestarina meillä toimii puolisoni; hän taitaa jäätelökoneen salat ja me muut nautimme enemmän syöjän roolista. Itse kokeilin joskus semifreddon tekemistä, mutta siitä ehkä myöhemmin.

Juhannuspyhiksi varasin tarvittavat aineet ja puoliso kaivoi vanhan jäätelökoneen kaapin uumenista. Niin syntyi, jälleen, maailman parasta jäätelöä. Kyseessä on aivan tavallinen vaniljajäätelö, mutta käytettävät aineet koostuvat kuohukermasta, sokerista ja tärkeimmästä, eli oikeasta vaniljasokerista. Makeaa ja aromikasta.


 Kastike sakeutuu

 Seos kaadetaan jäätelökoneeseen

 Seos kiinteytyy, näyttää jo pehmikseltä

Valmista tuli!

Vaniljajäätelö jäätelökoneella
2 munaa
1 1/4 dl sokeria
2 1/2 dl maitoa
1 rkl vaniljasokeria
2 dl kuohukermaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää maito. Kuumenna seosta koko ajan vatkaten kunnes se sakeutuu. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Vatkaa joukkoon vaniljasokeri ja sitten lisää kerma.
Käynnistä kone ja kaada seos koneeseen. Anna koneen käydä kunnes seos kiinteytyy. Lapa seos astiaan, kulhoon tms ja laita pakastimeen.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kultaista hilloa

Kun olin lapsi, kesää rytmittivät mökkeilyn ja matkailun lisäksi luonnonantimet. Keväällä käytiin etsimässä korvasieniä. Marjojen kypsymisen myötä käytiin mustikassa, puolukassa ja vadelmia poimimassa. Sitten sieniä ja lakkaa. Monet kerrat oltiin metsässä. Oma kiinnostus oli enemmän majojen rakentamisessa ja patojen tekemisessä puroihin, mutta mukana oltiin silti. Teinivuodet kuitenkin vieroittivat marjastuksesta ja lapsuuden maisematkin ovat jääneet taakse jo vuosia sitten. Jonkinlainen tuntuma on silti jäänyt; alitajuntainen tieto siitä, mistä mitäkin kannattaa etsiä.

Näin uuden marjasadon kynnyksellä on viisasta tarkastaa pakastimensa kätköt. Yllätyksiä saattaa löytyä. Viimeiset mustikat ja mansikat olen yleensä hillonnut lettuhilloksi ja lakasta tehnyt viemisiä kyläpaikkoihin. Meiltä löytyi lakkaa, joten leipäjuusto ei jää yksin tänäkään kesänä. Tiesittekö muuten, että lakan yksi nimitys on myös lintti? Lakan nimityksistä löytyi hieno juttu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta.



Lakkahillo
n. 1 1/2 l lakkoja
n. 5 dl hillosokeria
1 dl vettä

Kaada marjat kattilaan ja lisää vesi. Kuumenna ja lisää hillosokeri vähitellen varovasti sekoitellen.
Vähennä lämpöä kun seos alkaa kiehua. Kuori vaahto.
Keitä 10 minuuttia ja anna jäähtyä puoli tuntia. Sekoita muutaman kerran.
Tölkitä hillo hyvin pestyihin ja kuumennettuihin lasitölkkeihin. Säilytä viileässä.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Arkiruokaa

Punajuuri on upea vihannes. Se sisältää paljon vitamiineja ja kivennäisaineita ja se on monipuolinen ruokakasvi. Naatitkin ovat syötäviä ja ennen vanhaan niitä käytettiin kuten pinaattia.

Vaikka tämä resepti sopii paremmin syksyyn, tahdoin kokeilla tätä näin sadepäivänä. Tämä muistuttaa myös lindströmin pihveistä joka on arkiruoista yksi maistuvimpia. Helpot ainekset ja paistaminen uunissa passaavat hyvin lapsiperheeseen: ei tarvitse olla hellan ääressä koko ajan.

Käytin etikkapunajuuria, vaikka ohje pyysikin keittämättömiä. Mausta tuli tässä tapauksessa mieto ja olisinkin kaivannut sitä punajuuren vahvempaa makua. Ai että jos olisi vielä ollut sinihomejuustoa niin olisipa tullut makiaa! Ainakin kokin mielestä...



Punajuuri-jauhelihalaatikko
5 annosta
1 dl puuroriisiä
5 dl vettä
suolaa riisin keittämiseen
5-6 kpl punajuuria (n. 1 kg keittämättömiä)
1 sipuli
400 g jauhelihaa (naudan)
2 tl basilikaa
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
5 dl maitoa
1 kananmunaa

Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä noin 10 min. Keittovettä saa jäädä riisin joukkoon.
Kuori punajuuret ja raasta ne. Kuori ja hienonna sipuli.
Ruskista jauheliha, lisää sitten sipulisilppu ja anna pehmetä. Mausta jauhelihaseos basilikalla, suolalla ja pippurilla.
Lämmitä uuni 200 C asteeseen ja voitele laakea uunivuoka.
Yhdistä kaikki aineet yhteen ja kaada vuokaan. Sekoita maito ja munat ja kaada seoksen päälle.
Paista tunnin verran.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Mieto kana korma

Kirjahyllystä löytyy intialaisen keittiön kirjoja kaksi kappaletta. Näiden innoittamana on maustekaappiinkin hankittu kokonaisia kardemumman palkoja, kalonjin siemeniä, neilikoita ja muita vahvasti tuoksuvia mausteita. Näitä pitäisi sitten myös käyttää. Alussa pitkät maustelitaniat hirvittivät, mutta kun alkuun on päässyt määrät tuntuvat luonnollisilta. Samoin ruokien nimet tulevat tutummiksi ja uusia suosikkeja syntyy tekemisen myötä.

Viikonloppuvieraamme eivät ole tulisen ruoan ystäviä, mutta kohtuullisesti maustettu ruoka maistuu kyllä. Näin ollen ajattelin kokeilla kormaa, joka on mausteinen mutta tarpeeksi mieto. Tein oman version kahdesta eri reseptistä.



Mieto kana korma
6-8 hengelle
1,6 kg kanankoipia
n. 25 g voita
öljyä
2 sipulia
1 vihreä chili
1 tl korianterin siemeniä, jauhettuna
1 tl jauhettua kardemummaa
4 kokonaista neilikkaa
1 rkl kanelia
1/2-1 tl mustapippuria
hyppysellinen kuminan siemeniä
1 tl inkivääritahnaa
3-5 valkosipulin kynttä
suolaa
2 dl jugurttia
3 laakerinlehteä
2 dl ruokakermaa
1/2 sitruunan mehu

Pilko sipulit silpuksi tai viipaleiksi. Silppua chili, siemenien kanssa tai ilman. Kokoa paistamista varten chili, korianteri, kardemumma, neilikat, kaneli, mustapippuri, inkivääritahna ja kuminan siemenet pieneen astiaan ja raasta valkosipulin kynnet joukkoon.
Laita uuni kuumenemaan 200 C asteeseen. Kuumenna pannussa voi ja hieman öljyä ja kuullota sipulit. Poista sipulit pannulta ja lisää hieman öljyä. Kuumenna pannu uudelleen ja lisää mausteet. Ruskista kanat mausteseoksessa kauttaaltaan ja siirrä sitten isoon uunivuokaan. Mausta kanat suolalla
Laita sipulit takaisin paistinpannuun, lisää jugurtti, laakerinlehdet ja kerma. Kiehauta kastikkeeksi ja kaada kanankoipien päälle. Peitä foliolla.
Paista uunissa tunnin verran. Sen jälkeen poista folio, pienennä lämpö 175 C asteeseen ja hauduta puolisen tuntia.
Lisää sitruunan mehu ja tarjoa riisin ja jugurttiraidan kanssa.


Ihan oikeaoppinen korma tästä ei tullut, sillä en malttanut ruskistaa kanankoipia kunnolla ja nestettäkin tuli mielestäni liikaa. Oikea korma on paksumpaa eli kastike on lähes kuivunut kasaan. Kana oli silti hyvää ja menee omien reseptien kirjaseen.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Kauden kanasalaatti

Vieraita tuli käymään. Valmistin kanasalaattia, jossa on vähän vietnamilaista vivahdetta. Minulle tuore korianteri iskee väärään makuhermoon, joten tässä reseptissä on sitten käytetty persiljaa. Kalakastikettakaan (nam pla) ei yleensä löydy kaapista, joten sen korvasin soijakastikkeella.

Alunperin tämän reseptin idea on ollut käyttää joulukalkkunan rippeet ja tehdä salaatista mahdollisimman punaista joulun värimaailmaa ajatellen. Näin kesän alussa suomalaisittain kauden tuotteita ovat ennemminkin grillattu kana ja varhaiskaali, joten salaattia voi muutella kauden mukaan.



Kauden kanasalaatti  
8 hengelle

500 g kylmää paistettua kanaa tai joulukalkkunaa, paloina
1-2 punaista chiliä
1 valkosipulin kynsi
2 rkl sokeria
2 tl viinietikkaa
1 limen mehu, tai 2 rkl
3 rkl kalakastiketta, nam pla (tai soijakastiketta ja hitusen etikkaa)
3 rkl öljyä
½ sipulia tai 1 punasipuli
mustapippuria jauhettuna
700 g (puna)kaalia
250 g retiisejä
persiljaa

Pilko chilit hienoksi siemenien kanssa tai ilman riippuen siitä kuinka tulista haluat. Laita chilit isoon kulhoon ja raasta joukkoon valkosipuli. Lisää sokeri, viinietikka, limen mehu, kalakastike (tai soija ja etikka) ja öljy.

Kuori, puolita (puna)sipuli ja viipaloi se ohuiksi, puolikuun muotoisiksi viipaleiksi ja lisää mausteseokseen. Lisää jauhettu mustapippuri ja jätä maustumaan vartiksi.

Lisää kulhoon kana ja anna marinoitua toisen vartin ajan. Sillä välin pilko kaali ohuiksi suikaleiksi ja pilko retiisit kahdeksaan lohkoon (näin saa enemmän väriä...). Sekoita kaikki hyvin yhteen marinoituvan kanan kanssa. Lisää persiljaa maun mukaan ja koristele sillä salaatti.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Homburgin kala ja Hasselbackan perunat

Eilen tein päivälliseksi Homburgin kalaa ja Hasselbackan perunoita. Kala oli tällä kertaa haukea, vaikka siihen käy myös muut vaalealihaiset kalat. Homburg nimenä vie ajatukset Saksaan ja ylipäätään keskiseen Eurooppaan. Itse reseptin alkuperä on kuitenkin tuntematon. Kalaa on valmistettu ainakin Ruotsissa 1900-luvun alussa ja resepti löytyykin ruotsalaisten vanhasta keittotaidon kirjasta Iduns kokbok (vuodelta 1911). Kotoinen Koskimies & Somersalon Keittotaito-opus tuntee samaisen aterian nimellä Hampurin hauki. Onko valmistustapa tullut Hampurista vai Homburgista on ainakin minulle mysteeri. Jos joku tietää paremmin, saa laittaa postia.

Kala oli helppo valmistaa. Kuoresta tuli hieman rapea, mutta olisin odottanut rapeampaa, ehkä enemmän fish and chips -tyyliin. Käytin emmentalia juustona, joten ehkä rapeuteen vaikutti myös juuston laatu. Ehkäpä seuraavalla kerralla parmesania ja reilummin. Sitruuna kävi upeasti tämän kalan kanssa.

Hasselbackan perunat tulevat Ruotsista. Ne keksi 40-luvulla tukholmalaisen ravintola Hasselbackenin keittiömestari. Perunat saivatkin suuren suosion ja 70- ja 80-luvuilla ne olivat suosituin lisäke. Valitettavasti ranskalaiset perunat ottivat Hasselbackan perunoiden paikan sillä ne ovat nopeampia valmistaa. Ehkä niin, mutta ranskalaiset häviävät maussa Hasselbackoille - ainakin tämän kotikokin mielestä.



Homburgin kala

600 g hauki-, kuha- tai ahvenfileitä
1 tl suolaa
mustapippuria
2 rkl sulatettua voita
1 keltuainen
1 1/2 dl juustoraastetta (emmental, parmesan...)
1/2 dl korppujauhoja
1/2 - 1 dl kermaa

Lämmitä uuni 200 C.
Mausta kalafileet suolalla ja pippurilla. Sekoita sula voi keltuaisen kanssa. Voitele kalat seoksella.
Kääntele fileet korppujauhoihin ja juustoraasteeseen. Painele juusto tarvittaessa pintaan tiiviisti.
Nosta kalat uunivuokaan ja kypsennä kalaa noin 20 minuuttia uunissa. Valele kypsymisen aikana kermalla.

Tarjoa sitruunalohkojen kera.


Hasselbackan perunat

6-8 perunaa
öljyä (tai voita)
suolaa
(korppujauhetta)
mausteita maun mukaan

Kuumenna uuni 225 C asteeseen.
Pese ja kuori perunat. Leikkaa perunoihin viiltoja noin 2 mm:n päähän toisistaan, mutta älä viillä pohjaan saakka jotta perunat pysyvät koossa.
Voitele vuoka ja laita perunat siihen viipaloitu puoli ylöspäin.
Voitele perunat öljyllä (tai laita voinokareita päälle) ja mausta suolalla (korppujauheella) ja muilla mausteilla.
Kypsennä uunissa n. 50 minuuttia.